Siis turkkilainen ja kreikkalainen. Otsikko on sinänsä harhaanjohtava, sillä tarkoitukseni ei ole kertoa turkkilaisista tai kreikkalaisista. Tämäntyyppiset sanat pistävät suomalaisen aina jollakin tavalla hymyilemään ja hauskimpia sanoja ovat ne, joissa on mahdollisimman paljon ö:tä. Kun belgialainen kanssaopiskelija tuskailee näiden vaikeiden äänteiden kanssa, kajauttaa suomalainen täydellisen äänteen ilmoille. Alussa yritin lausua sanoja ehkä liiankin englantilaisittain, jolloin opettaja aina korjasi ”ei ei ei noin”. Lopulta olen jo antanut periksi, ja äännän tällaisia sanoja kuten sanoisin ne omassa puheessani ja heti opettajan silmät kirkastuvat, ”YES YES YES!!”. Tosin ongelmitta tämäkään ei ole sujunut: yhdellä oppitunnilla pähkäilin erään sanan kanssa, ja opettaja pyysi minua miettimään, kumpi pääte mielestäni KUULOSTAA PAREMMALTA: ”ból vai böl”. No BÖL tietty! Ja väärin meni. Totesin opettajalle, että et ehkä voi kysyä tällaista kysymystä suomalaiselta. Sen jälkeen hän ei ole kysynyt mielipidettäni siitä, mikä mahdollisesti kuulostaisi minun korvaani paremmalta.
Hieman samanlainen tilanne tuli, kun keskustelimme säästä ja vuodenajoista. Minun piti tehdä lauseita liittyen kesäsäähän. Ensin kerroin, että aurinko paistaa ja sen jälkeen että vettä sataa. Opettaja sanoi, että ”ehehehehe, ei ei, ei kesällä sada!” …Hmm …”Sataapa”.
Tahti opiskelussa on siis ollut hurja. Päivittäinen 4,5 tunnin annos unkaria tuntuu välillä ikuisuudelta. Odotukset ovat korkealla myös opettajien puolelta, ja on ihan normaalia odottaa, että keskustelemme jo keskenämme unkariksi. Edellispäivän keskusteluharjoitus piti sisällään työhaastattelun. Sain toimia työnantajana ja muut halusivat päästä hurjasti tarjoamaani työpaikkaan, joka oli tällä hetkellä hyvinkin paljon Suomessa tarvittu lumimiehen pesti. Tällä viikolla soitan takaisin kandidaateille ja kerron valintani tuloksen.
Ensimmäisen kielikurssiviikon jälkeen meidän siis oletetaan jo osaavan kertoa keitä olemme, mistä tulemme, mitä kieliä puhumme, millaisia olemme, minkä ikäisiä olemme ja mikä on ammattimme. Meidän pitäisi nyt osata värit, viikonpäivät, numerot, kellonajat ja liuta erilaisia tervehdyksiä. Tuttuja tilanteita pitäisi nyt olla työhaastattelu sekä taksin soittaminen. Tämän lisäksi on ollut jo tuskaksi asti kielioppia ja uusia sanoja.
Terveisiä jostakin täältä läksypinojen alta!
