Matkalla Budapestiin

…Voi tapahtua näköjään ihan mitä tahansa. Junamatkalla ei tarvita ajankuluksi musiikkia, kirjoja tai lehtiä, sillä riittävästi viihdykettä saa, kun katselee ulos junan ikkunasta. (Toisinaan hämminkiä on riittämiin myös sisäpuolella, mutta siitä joskus toiste.)

Pullukka-pulu

 (Kuvan pulu ei liity tapahtumiin millään tavalla. Bongasin sen täältä (muiden samankaltaisten joukosta) Kecskemétistä. Ehkä pullein pulu ikinä!)

Torstaina lähdimme Katan kanssa Budikseen ja tällä noin tunnin matkalla ehti tapahtua ihan riittävästi. Koska tapahtumilla on ainakin kaksi varmaa todistajaa, on teidän siellä lukiessanne vain uskottava koko juttu.

Ensimmäinen kummallinen sattumus tapahtui, kun pienlentokone uhkasi pamauttaa junan kylkeen. Siinä katseltiin Katan kanssa että jaa, tuleeko se päin vai ei, mutta viime hetkillä se kaarsi kuitenkin sivummalle. Siinä tovi käytiin mitä tossakin tilanteessa tekisit – keskusteluja, mutta todettiin, että eipä siinä kai paljon tehtävissä ole.

Kotosuomessa (ja kyllä täälläkin) usein törmää pulsuväestön hökkelikyliin, mutta täälläpä pulsut ovat menneet asteen korkeammalle. He nimittäin ovat alkaneet pesiytyä puihin! Eräs puistokemisti oli rakentanut oivan hökötyksen laudoista, ja näkyipä siellä vähän patjan reunaa ja peiton kappalettakin. Kaiken tämän luksuksen joukosta erotimme myös sen asukin. Tullessamme takaisin Kesckemétiin oli asukki jo laittanut asumuksensa kesäkuosiin: komea badenbaden siellä koreili puun oksalla. Onhan nyt jo kelit, joilla paistatella! Ja mikäs sen parempi paikka, kuin korkealla puussa!

Seuraavalla asemalla nauru sen kun jatkui, sillä ikkunasta näimme herran, joka oli mitä ilmeisimmin unohtanut kulkunsa suunnan. Sujuvasti herra siinä paineli takaperin kuin olisi joku kelausnappia painanut. Näyttää muuten huvittavalta kun joku kulkee niin jouhevasti takaperin – ja ihan vakavissaan!

Jottei tämä ihan vielä olisi tarpeeksi, on vielä loppuhuipennuksen vuoro. Kata osoitteli ikkunasta pihalle, ja minä luulin hänen tarkoittavan nurmikolle kellahtanutta pulsujoukkoa. Mutta ei, sormi osoittikin joukon erästä herrashenkilöä, joka paistatteli ilman rihman kiertämää yleisölleen ja valitettavasti myös me jouduimme tätä näkyä todistamaan. 

Tämssi tääl!