Opiskelua, viininmaistelua, musiikkielämyksiä, kokkisotaa & uusia ihania ystäviä

Ajattelin vielä kertoa hieman kahden edellisen viikon kielikurssista. Tälle kahden viikon kurssille osallistui noin 20 opiskelijaa, lähinnä Euroopasta. Uusia ihania tuttavuuksia tuli paljon!

Päivät opiskelimme ahkerasti unkaria, ja illoiksi meille oli järjestetty jos jonkinmoista ohjelmaa. Ensimmäinen viikko alkoi kaupunkikierroksella ja päättyi vierailuun viinitilalle Villányyn, jossa maistelimme tilan erilaisia viinejä ja söimme unkarilaisia herkkuja. Ensimmäisen viikon perjantai-ilta huipentui ”singing and wine”-iltaan, jossa nimensä mukaisesti, laulettiin ja juotiin viiniä. Tämän lisäksi pyörähtelimme kansantanssien askelien lumoissa. Lauantaina olimme vaikuttavassa konsertissa Kodály centressä, jossa kuuntelimme niin Brahmsia, Wagneria kuin Sibeliustakin. Myöhemmin seuraavalla viikolla pääsimme vielä kierrokselle tähän upeaan konserttitaloon.

Kodály centre

Villány

Villányn viinikellarissa

Toisen viikon perjantai oli sekä pelätyin että ehkä jopa odotetuin päivä. Aamu alkoi unkarin kielen kirjallisella kokeella ja jatkui siitä suullisella osiolla. Valmistauduimme pänttäämällä kaksi edellistä iltaa. Pistimme Katan kanssa ”opepäät” yhteen ja kehittelimme kaksi peliä, joiden avulla opettelimme kaikenlaisia sanoja.  Koe ei ollut helppo, mutta läpäisin sen kuitenkin. Olen niin ylpeä unkarinkielen saavutuksistani!

Perjantai-illalla oli vuorossa odotettu ”Cooking competition”. Tarkoituksena oli, että jokainen tekisi jotakin omalle maalleen perinteistä ruokaa tai juomaa. Aiheesta käytiin keskusteluja useaan otteeseen, sillä kaikki halusivat uteliaina tietää, mitä muut ovat tekemässä. Kuulosti hyvinkin pitkälti siltä, että tähän kisaan lähdettiin tosissaan! Meiltä tosin jäivät mämmit ja kalakukot kotosuomeen ja näin ollen oli pakko alkaa kehitellä jotakin muuta. Saimme Katan kanssa läksiäislahjaksi ystäviltämme salmiakkia, suklaata ja salmaripullon, joten tästä lähdettiin liikkeelle. Salmarin kuitenkin päätimme jättää avaamatta, sillä kahdellekymmenelle hengelle siitä ei oikein maistiaisia riittäisi. Noin kahta tuntia ennen kisan alkua päätimme Katan kanssa yhdistää voimamme, ja tehdä jotakin yhdessä. Olimme ostaneet vähän sitä ja tätä edellisenä päivänä, ja päätimme tehdä vielä yhden kauppareissun. Ongelmia kokkaukseen toi se, että asuntolassamme ei ollut uunia käytössä ja välineistö oli muutenkin kovin puutteellinen. Tarvittavat välineet ja ainekset olivat kasassa vasta 15 minuuttia ennen kilpailun alkua. Päätimme tehdä jälkiruokakakun, ”Mötkäytyksen”, joka sisälsi valmiin kakkupohjan, valmiskermavaahtoa, mansikoita ja multivitamiinimehua sekä koristeeksi päälle Fazerin sinistä. Keittiömme muut kokit tirskuivat surkeaa yritystämme. Heidän makkaransa, keksinsä ja kaalipatansa rinnalla meidän yrityksemme näytti lähinnä säälittävältä. Lähdimme kuitenkin viemään ”Mötkäytystä” tuomariston eteen selät suorina, varmoin ottein.

Mötkäytys. Urheimmille lisäksi salmiakkia!

 

Meidän (ja muutaman muun) suureksi ihmetykseksi Mötkäytys meni ja voitti jälkiruokakategorian ykköspalkinnon! Vaikuttavin tunnustus tuli kuitenkin koko kilpailun voittaneelta italialaiselta pasta-mestarilta, joka lusikoi viimeiset Mötkäytyksen rippeet suoraan kiposta suuhunsa. Kakku oli siis suuri menestys ja naurua lähinnä aiheutti se, että käytimme tähän ”leipomiseen” n. 15 minuuttia, kun muut olivat keitelleet kaalejaan toista päivää.