torstai 17. maaliskuuta 2011

Borta bra, men Budapest!

Tervetuloa seuraamme elämysmatkalle Tonavan kaunottaren luokse. Matkakohteenamme on Itä-Euroopan oma Pariisi, arvon herrasväki, tervetuloa Budapestiin! Kiristäkää vyölaukkunne hihnat, nyt mennään!

Ensimmäiseksi kävelemme Budapestin vanhimman sillan, Széchenyin ketjusillan, yli Pestistä Budan puolelle. Silta otettiin käyttöön vuonna 1849. Saksalaisten räjäytystöiden seurauksena pientä fiksailua (lue rakennettiin uudelleen) tehtiin vuonna 1949.


Ketjusillan päästä matkamme jatkuu sympaattisen keltaisen kopperon kyydissä. Tämä veikeä pikku ihmislaatikko nostaa meidät nopsasti mäkeä ylös. Ei hankaavia kenkiä, ei ikuisuudelta tuntuvaa nousua mäkeä ylös. Ainoa hengästyttävä elementti on kukkarosi kevenevä olomuoto.


Seuraavaksi kävelemme sisään portista, jonka päällä näemme linnaa vartioivan myyttisen Turul -linnun.

Vartiotipu(ja)
Budan linna
Savoijin prinssi Eugen


Vastarannalla, Kossuthin aukiolla, komeilee Budapestin suurin rakennus, parlamenttitalo. On se moinen pytinki. 


Välivisailuja! Mitä tarvitaan yhden mainosplakaatin poistamiseen?

 Vastaus:  paloauto ja 6 palomiestä


Kiikarit esiin, nyt voi bongailla lintuja!

Kaikenlaista pientä tirppaa siinä.

Seuraavaksi siirrymme Kalastajalinnakkeen luokse. Linnake on 1800-luvulla valmistunut keskiaikaista linnoitusta muistuttava linna. Paikalla sijaitsi aikoinaan kalamarkkinat.

Kalastajalinnake


Siellä jo nälkäisimmillä masut kurnii, on siis aika siirtyä herkkujen pariin! Alkupaloiksi vierailemme Euroopan suurimmassa kauppahallissa, jossa myös kuningatar Elisabet II on käynyt punnituttamassa porkkanoitaan.

 

Kauppahallin jälkeen menemme syömään unkarilaista must-herkkua, Gulassia!


Seuraavaksi hyppäämme metron kyytiin ja matkaamme kohti Sankarten aukiota.Tällä alueella ovat sulassa sovussa niin arkkienkelit kuin heimopäälliköt. Taka-alalla tarkkailee joukko unkarilaisia merkkihenkilöitä Pyhästä Tapsasta (István) lähtien.

Sankarten aukio
Villihevosiaa-aa-aa
 Vielä niitä siis on.

Seuraavalla pysähdyspaikalla jokainen loimaalainen voi  henkäistä kotoisan olotilan ympäröimänä, sillä olemme saapuneet Budapestin maatalousmuseolle. Edustaa eivät korista heinäpaalit tai sika-aitaukset, vaan idyllinen linnaympäristö ja mahtuu joukkoon yksi temppelikin. (Ei sillä, että niissä heinäpaaleissa olisi jotain vikaa. Ne sopii Loimaalle, mutta ei ehkä Budapestiin.)

Budapestin Sarka


Viimeisenä pysähdyspaikkanamme toimii Pyhän Tapsan kirkko. Englantilaisittain Tapani on Stephen, unkarilaisille István. Pyhän Tapanin kirkko on Budapestin suurin ja sitä on rakennettu yhteensä 55 vuotta, vuodesta 1851 vuoteen 1906.
Ego sum via veritas et vita

Tässä kohdassa voitte hellittää puristusotteenne kartoistanne ja hengähtää. Kiitoksia mielenkiinnostanne, köszönöm szépen ja viszlát!

2 kommenttia: