Nyitnikék!

Aika kuluu ihan hirveän nopeasti. Taas on keskiviikko! Ihan justhan se keskiviikko oli. Vaikka päivät menee hirmu nopsasti, tuntuu, että vihdoinkin on aikaa tehdä kaikenlaista kivaa, eikä ole kiire mihinkään. Koska koulu ei liiemmin kotihommia vaadi, on illat aikaa köllötellä ja tehdä jotain mukavaa. Kolmena (joskus jopa neljänä!) päivänä viikossa koulua ja loppuviikot reissaillaan, ei pöllömpää. Mikäs olisikaan sen mukavampaa kuin matkustella, opiskella mielenkiintoisia asioita ja viettää rentouttavaa vapaa-aikaa. Juuri tällä hetkellä en kaipaa yhtään kotonurkille kiireiden keskelle.

Täältä sitä välillä löytää itsensä aivan uusien harrastusten parista, kuten kutomasta villasukkaa (viimeksi olen kutonut yläasteella) tai bongailemasta lintuja. (Unkarilainen talitiainen sanoo kuulemma nyitnikék. Minun korvaani se kyllä kuulosti silti ihan titi-tyyltä.)

Tämänpäiväisen Visual arts -kurssin tarjonta oli varsin terapeuttista. Aloitimme viime viikolla (myöskin paljon hehkuttamamme) käsinukkejen tekemisen! Opettajamme puhuu hieman englantia, mutta koska kynän jälki on puhetta parempi, pelailemme välillä piirrä ja arvaa -peliä. Hän piirtää ja me yritämme arvata, mitä sanaa hän ei juuri nyt englanniksi muista.

Viime viikolla aloitimme kehittelemällä haluamamme hahmon ja eteemme tuotiin puukot ja palat styroxia. Siitä sitten hihat heilumaan! Loppujen lopuksi niistä möhkäleistä alkoi muodostua ihastuttavia olioita. Tänään sain pään valmiiksi ja siirryin – ah, niin terapeuttiseen – osioon, eli paperinpalojen liimailuun.

Kotosuomessa aina valitetaan, että on niin kiire ja ikinä ei ehdi ja iiks ja ääks. Täällä minä nyt onneni kukkuloilla liimailen paperipaloja haltijan päänuppiin ja kudon sukkaa kotona. (Sukankutominen itse asiassa lähti siitä, kun pyysin Katalta syntymäpäivälahjaksi sukankutomisopetusta. Tämä ihana ystäväni toi minulle Budapestiin syntymäpäivälahjan, jossa oli muun muassa sukkapuikot ja lankakerä.) Eilen aloitimme sukkakoulun, ja tämän hetkinen tuotos näyttää tältä:

Myös yksi kummallinen asianhaara on, että vaikka meillä on televisio, sitä ei ole avattu sitten helmikuun alkupäivien. Illat eivät siis kulu tätä kapinetta katsoessa. Johtunee tietysti töllön antiikkisuudesta, mutta myös siitä tosiasiasta, että virtanappulasta saa aina tällin ja kuvakin on huono. Huoneen nurkassa nököttävä telsu tosin ajaa ihastuttavan sisustuselementin asiaa oikein komeasti. 

On se vaan niin söpö.

Elisistä naistenpäivää juhlistimme valkosuklaapalloin. Niitä olikin jo aika kauan kuolattu, mutta eilen niiden ostamiseen oli hyvä syy!

Namskis!

Naistenpäivän kunniaksi eräs ystävämme toi meille kukkia kotiovelle asti!

Meillä alkoi tänään viikonlopun vietto, ja koska ensi tiistaina on vuoden 1848 vallankumouksen vuosipäivä , silloin on vapaapäivä. Ja koska tiistai on vapaa, unkarilaisen logiikan mukaan ei ole mitään järkeä tulla maanantainakaan töihin.  Kivasti onkin sitten muutama päivä vapaata, ja aionkin suunnata Budapestiin oppaan hommiin parille suomalaisturistille.